|
"Viedään ponit korpeen." "Joo viedään!" ... näin alkoi Tollbomin tarina.
Omistajalla on muu elämä alkanut pukata virtuaalitalleilun päälle - siksi myös Tollbom hiljalleen saa siirtyä historiaan. Osa hevosista myydään tai ne siirtyvät kasvattajilleen, muutama saa täällä elellä elämänsä loppuun. Tollbom on ehdottomasti ollut minulle virtuaalimaailamn tärkein ja rakkain projekti, ettekä usko, kuinka vaikealta tuntuu lopulta myöntää, että sillekään ei kunnolla aika tai kiinnostus riitä - mutta eteenpäin on mentävä :) Kiitos kaikista ihanista vuosista! Palailen kuitenkin tänne sivuille vielä vetistelemään, ja ehkä vielä joskus Tollo saa herätä henkiin. Tällä hetkillä sen varaan en kuitenkaan laske, vaan ilmoitan reilusti, että hiljaisuus saa laskeutua sivustolle. Esitelmöidäänpä ensin historiasta... Tollbom ei ole kilpatalli, eikä liioin siittolakaan. Tollbom on alunperin neljälle hevoselle rakennettu talli, jota myös ladoksi kutsutaan, ja joka sijaitsee Etelä-Suomessa, Uusikaupungin kupeessa. Tilan nimi tulee läheiseltä pellolta, jonka omisti pitkään Tollbomin perhe. Perhe muutti muutama vuosi sitten pois ja paikka jäi asumattomaksi, niinpä minä tulin ostaneeksi sen.  ...sitten tallista... Ensin oli tarkoitus muuttaa metsään ja päästää hevoset vapaiksi risteytymään hirvien kanssa, mutta päätin ryhtyä järkeväksi ja ostin Tollbomin vanhan tilan. Sen tallirakennuksia oli kaksi, mutta toinen oli todellakin rämä, ja se purettiin. Minulle se sopi, jäihän jäljelle enää kuusikarsinainen lato, josta raivattiin kaksi karsinaa pois ja nyt niiden tilalle mahtuu tiputtamaan heinät vintiltä, satulat, suitset, loimet ym. varusteet, sekä pieni pesuboksi. Koko paikka kunnostettiin, pestiin joka nurkka ja hiiret saatiin (melkein) karkotettua. Maalasimme seiniä, vaihdoimme ikkunat ja vintin lattia/tallin katto tuettiin uudelleen niin, että ylhäälle saattoi kasata heinää, joka heitetään alakertaan "röörin" kautta. Mutta kuinkas sitten kävikään? Olin ehtinyt vannoa että tämä on neljän hevosen talli, jonne saatan ottaa yhden, ainoastaan yhden yksityisen. Ystäväni Vipeltäjä päätti sitten hankkia itselleen puskaratsun, joka sattui olemaan Veeran aiempi varsa, joten äkkiä päähämme pälkähti laajentamisidea. Ei suinkaan mitään toista kokonaista tallia, vaan pieni pihatto tallitarhan kupeeseen – eikös kuulostaisikin hyvältä? Niinpä kaksi hevosista saavat nyt asustella siellä. Jotenkin hevosia vain tuntui tunkevan lisää - niinpä tallin toiselle puolelle rakennettiin leikkitarhaksi kutsuttu aitaus, jonne kyhättiin kasaan taas kahden hevosen asuttava pihatto. Jotta helpommalla ei päästäisi, sain erittäin hyvän tarjouksen läheiseltä, aloittelevalta rakennusfirmalta. He rakentaisivat meille mielellään vielä toisen pienen tallin ensimmäisen kupeeseen, jos vain haluaisimme. Ei sellaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä. "Uudessa tallissa" on nyt kaksi suurempaa karsinaa ja yksi pieni, johon on kasattu jotain tavaroita mutta jota tarpeen vaatiessa voi raivata pikkuponille (shettis, russi...) asuttavaksi. Lisäksi sisältä löytyy kodikas, mukava oleskeluhuone, joka kaikkien alkuyrityksiemme jälkeen ei ole pysynyt siistinä. Rölli peuhaa sohvilla, ratsastajat heittävät kamojaan vähän sinne sun tänne ja vanhat kahvikupit jäävät kärpästen suureksi iloksi pöydälle vanhentumaan. Uuteen talliin on ovi vanhasta.
...sen jälkeen ponien ulkoilumahdollisuuksista...Pihatoissa asuvien hevosten tarhojen lisäksi toisella puolen piskuista pihaa on kaksi muuta tarhaa ja puolitettu noin kahden hehtaarin kokoinen laidun. Ratsastuskenttä kunnostettiin ja sitä saatiin monenlaisten käänteiden kautta suurennettuakin, kirjaimet kiinnitettiin puuaitaan ja sivuun rakennettiin pienen pieni katos, jonka alle mahtuu lähinnä vain estetarvikkeita (ihmiset värjöttelemään sateeseen vaan!). Tarhoja on siis yhteensä neljä kappaletta, joissa kahdessa majailee vakituisesti hevosia ympäri vuoden/vuorokauden. ... ja vielä ratsastusmaastoista... Läheisin maneesi sijaitsee kahden kilometrin päässä, hevosen kanssa ei mene kauaakaan kävellä ja hätätapauksessa maneesille pääsee autollakin. Meillä on lupa käyttää kyseisen siittolan tiloja sovittuina aikoina (siittolalla on kaksi maneesia joista toista vuokraavat yksityistallien käyttöön). Maastot ovat varsin suomalaiset: kuusi- ja mäntymetsää, risukkoa, koivikkoa jossain, pusikkoja, hiekkateitä, umpeen kasvaneita saniaispolkuja, joenpenkkaa ja kaikenlaista mullasta sorakuoppaaan. Joki tosiaan kulkee läheltä tallia ja sen viertä seuraa polku, jota ei kannata erityisen märällä säällä lähteä seuraamaan ettei maa petä alta. ... ja itse päähenkilöistä, meidän iki-ihanista puskiaisista!... Niin ja poneista vielä. Neljä oli se maksimi muttei ole enää, tällä hetkellä kymmenen olisi tarkoitus pitää rajana. Ensimmäinen puskaratsuni taisi olla Sissi (Scorpia's Spiranka), jonka sain itselleni aktiiviratsuksi. Eihän siitä nyt ihan sellaista kuitenkaan tullut, mutta... Sissillä alkoivat jalkavaivat 15 vuoden iässä, ja ne uusiutuivat pahoina ja pitkään, niinpä 30. tammikuuta 2010 noin 20 vuoden ikäisenä tamma siirtyi vehreämmille laitumille eläinlääkärin piikin vaikutuksesta. Sissi oli riehakas, kiltti ja innokas tamma, jonka kanssa oli ilo työskennellä. Sissin rinnalle ostin ihan vähän aikaa tamman hankinnan jälkeen jälkeen pienen, pilkullisen ja pyöreän ponitamman Veeran (Deep Vermilion), joka on tosiaan tuonti ja muistuttaa luonteeltaan aika lailla hyvin koulutettua mutta jääräpäistä ponia. 
Tollbomin ensimmäisessä kultavaiheessa, keväällä 2008 talli suorastaan kuhisi elämää; Veeran aikaisempi varsa Hulda, josta en ollut koskaan kuullutkaan, muutti meille asumaan tuoden omistajansa Vipeltäjän mukanaan. Aikaa myöten Vipeltäjä hankkiutui osaomistajaksi ja niin Tollbom oli kahden naisen sekä lisääntyvien ponien omistuksessa; Vipeltäjä päätti hankkia itselleen vuokralle shetlanninponitamma Ainan, Veera synnytti toisen varsansa Repen, Cinder toi hienon poninsa Toopen yksityiseksi ja ilmoituksen avulla saimme kaikki paikat täyteen, kun Crystal pakkasi hevosensa Mörrin ja Riian traileriin ja hurautti ne tänne asumaan. Paikat ehtivät kesän aikana kuitenkin hiljetä ja alkusyksystä tallilla asuimme vain minä, Sissi, Veera, Vipeltäjän Aina sekä tuo Repe, joka on ajan myötä kasvanut isommaksi ja rauhoittunut, enää joka päivä se ei ota jostain nokkiinsa, vaadi rapsutuksia, murtaudu ulos tarhasta tai karsinasta tai mene ahdistelemaan joko tammoja tai naapurin koiraparkaa. Vuokrasin syksyn 08 puolella Vipeltäjän hienon trakehner-ori Teemun (Stradivarius von Argen) meille kuukaudeksi; kisakaveriksi ja Sissin sulhaseksi. Laitumella vietetystä yhteisestä ajasta tuli sitten elokuussa seuraamuksia, kun Sissi ei pyöräyttänytkään yhtä vaan peräti kaksi varsaa tähän maailmaan; ori Sakun (So Sachary) ja tamma Sion (Sangria Siobhan). Alkuun Saku jää omistukseeni, Sion taas osti itselleen Vipeltäjä - ihastuttuaan pikkutamman sisukkaaseen ja raisuun luonteeseen. Valitettavasti huomasimme molemmat, että pikkuvarsojen kouluttaminen ja kaikki niiden vaatima huomio söi aikaamme turhankin paljon, minkä vuoksi loppujen lopuksi jouduimme luopumaan kummastakin - toivottavasti pitkäaikaisiin ja mukaviin koteihin. 
Eräänlaisten sattumusten kautta onnistuin hankkimaan itselleni vielä vuoden 08 puolella tuontiponin Hollannista asti; Dux Jr. muutti meille syyskuun alussa. Komea, kiltti, täydellinen kouluruuna, jonka kanssa oli ihanaa päästä kilpailemaan... Unton jälkeen Västerbystä tallille saapui ratsuponiori Jaybird, Jay (tai Junnu kuten Annika sanoo), joka on Tollon pikku äkäpussi, mutta joka viihtyy erinomaisesti Annikan kanssa. Jotta vain oreja ei olisi liian vähän (...), saapui tallillemme Sasnak Wigar xx, englantilainen täysveriori Vika, jonka omistaja on Vipeltäjä. Tämän herran kanssa oli alkuun aikamoisia hankaluuksia, sellainen entinen laukkariori, mutta on sekin aikaa myöten rauhoittunut ja sietää muitakin hevosia. Hiljaa hyvä tulee. Eräs herra saapui asuttamaan pihattoa vuonna 09. Kuisman Oskari - maailman kiltein hevonen! Ori (joka aiottiin ruunata mutta joka on niin kiltti muutenkin ettei hennottu) kullannuppu on paras lohduttaja Repen kenkkuiluiden jälkeen. Jouluna 2009 innokas talliapulaisemme Iina sai omakseen nyffiruuna Aftrjolens Laten, ihana ja tomeran ponnuponin, jonka kanssa hän on hyvin pärjännyt aluetason kilpailuissa. Laten jälkeen Tolloon ovat saapuneet äkäinen, entinen ravuri Nappirouva (Knappfru) sekä kesän 2010 Ranskan matkalta mukaani tarttunut upea, tulisieluinen Niedlich HJ eli Tuittu.
... sitten minimaalisesta varsojen elämään saattamisesta... Veerahan alkaa olla jo varsin kokenut äiti, kaksi varsaa on rouva saattanut maailmaan ja kumpikin on todellinen pakkaus. Sissikin koki ensimmäisen synnytyksensä. Repeä minulla oli aiemmin suunnitelmissa käyttää jossain kosiomatkalla, mutta saa nyt nähdä, tuleeko meidän prinssistä koskaan isää. Untosta on minulla muutamia pakasteita, joten saa nähdä, josko tästä komistuksesta saataisiin joskus varsa... Jaylle tullaan ehdottomasti hankkimaan jälkeläinen/jälkeläisiä tulevaisuudessa. Olisi hienoa jonakin päivänä kyetä sanomaan, että kasvatamme edes pienimuotoisesti ratsuponeja. Siihen näiden poniemme - Veera, Repe, Jay, Unto - kanssa tähtäämme. Kasvatuksessa tahdon korostaa hevosten luonnetta ja saada aikaan hyviä yleispainotteisia, ~kaikille sopivia harrastusratsuja. Tai miksei kilpailukavereitakin; päämääränähän on myydä sopiva hevonen sopivalle ihmiselle niin että kummatkin ovat tyytyväisiä, viihtyivät sitten kilpailukentillä tai lähimaastossa hölkäten. Eli poneista saa toki tiedustella varsoja! Tässä meidän kasvatustoimintamme taisi olla, kaikessa lyhykäisyydessään. ... ja vielä vähän aktiviteeteista... Kilpailen poneilla mahdollisimman realistisesti, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että kisoja ei tuupata kolmeatoista yhdelle päivälle, vaan n. 1 yhdelle viikolla ja lomia pidetään myöskin. Tällä hetkellä kisaaminen tosin on hyvin epäsäännöllistä. Alussa painotin tarinamuotoisia sekä villejä kisoja, joihin kaikki voivat osallistua, mutta nyt jos kisakentille lähdetään, mennään varmaan porrastettujen suuntaan (ei VRL:n ollessa tauolla). Lisäksi ponit käyvät valmennuksissa ja valmentajat meillä. 
...myös sellaisesta toiminnasta jota ME järjestämme...Tollossa on kaikkien suunnitelmien vastaisesti pidetty muutama villi kilpailu ja sitten roppakaupalla valmennuksia. Luultavasti tullaan jatkossakin pitämään, ja lisäksi porrastettuja VRL:n jaosten alaisia kilpailuja (ei VRL:n ollessa tauolla). ...ja nyt luulen, että saitte (kuulla) meistä tarpeeksenne... … ja toivotan teille kaikille oikein suloista talvea! Tollbomin omistan minä, EK. –nimellä liikkuva Ellaksi kutsuttu henkilö (rean.the@gmail.com), joten jos vastaan tulee kysyttävää tai haluaisit tuoda ponisi yksityiseksi, ota yhteyttä maililla.
|
